Wednesday, April 27, 2016

Tutkijaäiti Stanfordissa


Reilu vuosi sitten pakkasimme matkalaukkumme ja muutimme mieheni sekä kolmen lapsemme kanssa työni perässä USA:han. Aloitin alkuvuodesta 2015 kahden vuoden postdoc-tutkimusrupeaman Piilaakson ytimessä, Stanfordin yliopistossa.

Kutsun Stanfordin tutkimusprojektiani lempeästi neljänneksi lapsekseni. Kipinän tutkimusprojektiini sain kaksosia odottaessani, jolloin valtavaa vauhtia kasvava mahani esti suhteellisen aikaisilta raskausviikoilta kliinisen työn lääkärinä. Aivoni raksuttivat kuitenkin entiseen tapaansa, ja identtisten kaksosten odottaminen vei väistämättä ajatukset genetiikan ihmeelliseen maailmaan. Idea synnynnäisten sydänvikojen genetiikan tutkimisesta sai alkunsa.

Kaksosten ollessa viiden kuukauden ikäisiä sain tutkimusideani paperille, tai paremminkin koneelle, ja otin yhteyttä  Stanfordiin postdoc-tutkijapaikan toivossa. Siitä lähtikin kertaheitolla iso pyörä pyörimään ja puolentoista vuoden kuluttua löysin itseni ja perheeni Piilaaksosta Kaliforniasta. Ensimmäinen vuosi Stanfordissa meni kuin siivillä, ja nyt olen päässyt sen verran perille paikallisista kuvioista että jaan kokemuksiani blogin muodossa.

Blogin kirjoittaminen on käynyt mielessä kerran jos toisenkin, täällä ei ainakaan aiheista ole  pulaa. Päätin ryhtyä tuumasta toimeen useastakin syystä.

Ensinnäkin minulta kysytään usein miten täällä sujuu, ja tunnen huonoa omatuntoa siitä että vastaukseni ovat olleet usein lyhyitä ja hätäisiä. Blogin kirjoittaminen tarjoaa toivottavasti kattavampia vastauksia.

Toivon myös että kokemukseni Stanfordista kantautuvat Suomessa akateemisen tutkimuksen parissa työskentelevien korviin, on avartavaa saada tietää miten asioita tehdään toisaalla.

Viimeisen motivaatiopotkun sain Kauppalehdessä julkaistusta artikkelista, jossa pohdittiin syitä suomalaisten naisten vähäiselle mielenkiinnolle lähteä ulkomaille työn perässä. Uskon että artikkelista syntynyttä mielenkiintoista keskustelua on syytä jatkaa, ja haluan kantaa korteni kekoon omia kokemuksiani jakamalla.


Näistä ja muista aiheista lisää lähiaikoina.


No comments:

Post a Comment